Exclusion Zone 15

 MIEKKANEITO & KUOHUTAR   Seiso' kerran neito sorja | seinänvierttä vartioiden. Vesur' väisty viiltämähän, | vasamoillaan vainohoten. Sotahuudon hihkaisi hän - | “Toivos' heitä, raatopuoli!” Vainolaiset vähemmäksi | veitsenterällä veisteli. Taiston jälkeen merihiukset | suojastansa kuoriutuupi. Kurja ilme kasvoillansa, | kun kuolonjäämiä katseleepi. “Kuolonjäämää näin kihtistä, | ei kestitä ees' Pohjolassa.” “Ei koivuvitsaks kiedottuna, | ei kekkereissä kostehissa.” Miekkaneito hiljaa väitti, | virkkoi, kuiskas käheänä. Kun kuohut kauniit kääntyi kohti, | katse kullankiiltävänä. “Etkös sää nyt idän tyttö | tahtois' luitas' leputella?” “Kylään kahdeksankin mahtuis, | tai kaksi kuvankaunihista.” Illanpäätteeks' neitokainen | makas' majas' muikeassa. Meritukka maaten meni | makuuhuonees' mainiossa. Idän neidon sidottuaan, | hurmeet haavoist' hoidettuaan. Makas' meri myrskytönnä, | matkalainenkin miekattaan.   EXPLANATION

Street Prowl “ You ever had, uh, Kentucky Derby pie?” Kate called out to her from behind the counter, metal clattering on porcelain as she busied herself with whatever she was doing. Truth be told, Sayori felt too exhausted to care, and despite the hunger that had stayed with her since she first woke up, she didn't know if she could stomach even a single bite of anything , let alone some weird regional stuff she'd never heard of before. “ No, I... I haven't.” Still, no matter how bad she felt, she couldn't take it out on Katie. Not now, not again. The offer seemed genuine, friendly – that much was evident from her tone, equal parts hopeful and nervous. And so, after a moment, Sayori broke the silence between them again – not because she wanted to, but because not doing so would have felt even worse. “ ...guess I haven't really had the chance yet. I've... I've kinda been meaning to, but...” “ Well, I guess today's your lucky day, then.” Kati